Joka syksy ihmettelet, miksi edes tarvitset kesämökkiä ja puutarhaa. Työskentelet väsymättä, ja sitten käy ilmi, että sato ei olekaan entisensä, ja kasvihuoneessa, talossa, poluilla on jotain keskeneräistä – lyhyesti sanottuna tunnet olosi tyytymättömäksi. Vai onko kyseessä vain syksy?
Huhtikuu on alkanut. Kaksi viikkoa sitten tein ensimmäisen ulkomaanmatkani. Polviani myöten lumeen upotessani minulla oli tarpeeksi voimia maalata useiden omena-, luumu-, päärynä- ja kirsikkapuiden rungot, ja tuntui siltä, että minun olisi pitänyt aloittaa leikkaaminen, mutta en koskaan ehtinyt – en halunnut kastua uudelleen lumikinoksiin…
Ja nyt lumi on melkein sulanut. Lähdemme muutamaksi päiväksi ulos valmistelemaan kaikkea perusteellisesti kevääseen.
Minun täytyy jatkaa puiden leikkaamista, ja jos aurinko paistaa, ruiskutan niitä myös ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä. Minun täytyy levittää tuhkaa ja lannoitetta lumelle pensaiden ja puiden ympärille sekä tuleviin puutarhapenkkeihin.
Minun täytyy katsoa, miten lempiruusuni voivat katoksen alla. Huhtikuun puoliväliin mennessä pystyn luultavasti ottamaan sen pois; toivottavasti ei tule kovia pakkasia.
Nyt kasvihuone! Se vaatii paljon huomiota. Maaliskuussa käskin mieheni korjaamaan sen ja pesemään sen ruokasoodalla. Kaatoimme kiehuvaa vettä mullan päälle ja suihkutimme polykarbonaattilevyihin desinfiointiliuosta. Nyt minun täytyy kaivaa se ylös lannoitteella ja istuttaa lisäsuojan (Letrasil) alle vihreitä, retiisejä ja siemeniä taimia varten – asioita, jotka päätin kasvattaa kasvihuoneessa, koska kaikki ikkunalaudat kotona ovat jo varattuja.
Huvimajassa kasvaa viiniköynnöksiä. Minun täytyy poistaa niistä kuivat oksat ja lehdet. Pese ikkunat auringossa.
No, tässäpä ensimmäiset luonnokset tuleville viikoille.
